Het sitte! Päättivät, että nyt lähetään Tallinnaan.
Ulla oli kuskina, auto jätettiin erään talon pihaparkkiin ja äiti siinä niin sirpakkana bussipysäkillä. Ja miten pieneltä hän tässä näyttää ja aurinkolasit silmillä: Totesin, että ZZ Top se tässä on lähdössä Tallinnaan. Mustat housut ja farkkurotsi päällä ja menoksi. 🙂 Niin ja lippis oli tietysti kans päässä.
Äitillä oli tietysti oma kamera mukana ja hän olikin mestari, ja päätti että hän ottaa Tallinnassa vanhassa kaupungissa ite valokuvia. Ja otti kans. Siinä vähän sihtailtiin, että miten se talo tai torni siitä aukosta näkyy. Miten sais kaikki nuo Tallinnan talot siihen, sitte klips ja siinä se oli valokuva. Piti sitä meidän kaikkien ihmetellä sitä ruutua, vaikkei nähtykään mitään, ei se niin helppoa ollut.
Kirkkoja ja niiden torneja voi nähdä vanhan kaupungin keskipisteestä 7 kpl. Niitä sitä sitten katseltiin ja kenties on kuvattukin. Tallinnan kaupunginmuurin 46 tornista on säilynyt tähän päivään 24. ZZ Toppilaisilla on tapana ollut Tallinnassa käydä ”yhdellä”, tosin se oli litran suuruinen ja sitten olikin jo kamala hätä. Niin Tallinnassa ei ole helppo päästä vessaan eli piti keksiä pientä suveniir-ostosta. Eli tikusta asiaa. Ja niin me äitin kanssa keksittiin alibi, luikahdettiin kaplukseen ja kauniisti anteeksi pyydellen mentiin niitten saniteettitilaan, ja nekin asiat saatiin hoidettua.
Siinä se sitten oli, molemmilla oli muovikassit täynnä suveniir-ostoksia, ostettiin kristallia ainakin ja koristeita ja huivia, ehkäpä pari pellavatuukia torilta, koska oli niin halapaa. Silloin maksettiin Eestin EEK:ilä eikä millään euroilla.
Siellä Tallinnassa olikin äidille katsottavaa. Ainakin vanhan kaupungin kapeat kadut, joita näytti yksikseen kävelevän tuossa edessämme, aivan kuin kuka tahansa turisti. Kukkia ihasteltiin siinä sisääntuloreitillä, sieltä löytyy aina kauniita kukkasia. Muistan että äiti sanoi jollekin neuleita myyvälle naiselle että hän neuloo itse ettei osta mitään. Sitten tuumasi että tuommosta karkiaa lankaa mistä ovat ne tehneet ettei sitä voi päälleen laittaa, kun niitä villatakkeja kauppasivat siellä Muurivahella.
Laivalla istuttiin syömään seisovasta pöydästä, ja taittiin siinä vähän herkutella leivoskahveilla, pyysimme ”ûks kohv”. Ja massut oli hyvin pullollaan, ainoa pieni ongelma oli se vasabi, jota otin. En tiennyt mitä se oli, otin suuren teelusikallisen suuhuni, koska luulin sitä herkuksi. Eipä sitten tarvinnut muuta syödä vähään aikaan. Laivalla kuunneltiin etuaulassa tanssimusiikkia – ei silti äidytty tanssimaan.
Olimme rampanneet koko Tallinnan vanhan kaupungin kiviset mukulakadut eestaas ja pikkusen varpaita alkoi jo tulomatkasta kolottamaan. Nyt oli mukava istuskella rauhassa ja katsella merta kolmisen tuntia ennen kuin olisimme Helsingissä. Oli toukokuu ja oli vielä vähän viileää ja hieman harmaa ilmakin, mutta silti reissu oli hyvä. Nyt saattoi mennä laivan kannelle merta ihastelemaan. Lasse toimi tapansa mukaan turvamiehenä j/tai oppaana, tai ainakin asetti meidät aloilleen hetkeksi tuumailemaan, ettei juostu pää kolmantena jalkana. Musta lammaskin siellä vilahti.
– Varpu –
Ette äityneet tanssimaan, mutta siitä tuli mieleen, että äiti kyllä äityi tanssimaan ihan milloin vaan ja missä vaan. Otti tuvassa yhtäkkiä vaan tanssiaskeleita ja valssipyörähyksiä. Jos sattui Järviradiosta tulemaan sopivaa jenkkaa, niin silloin varmasti lähti het kantapäät paukuttamaan lattiaa!
Äiti taisi olla aika hyvä tanssimaan. Möttösen nuorisoseuran talolla ainakin tanssi hikipäässä, kun siellä oli esim. näytelmän jälkeen tanssit 80-luvun hyvinä aikoina.