Oli vuoden 2004 kuuma kesä, joka tuntui jatkuvan aina vaan.
Äiti tykkäsi puutarhuroinnista myös Rantapellolla, ja kaikenlaista tuli kasvatettua. Tuona kuumana kesänä kurpitsoista tuli kasvihuoneessa muhkeita. Äiti oli iloinen ja ylpeä niistä ja keitteli säilykkeitä ja paistoi jos minkäkinlaista piirakkaa.
Keväällä äiti taittoi aina tuomenoksan pihan perältä tuomesta, ja se laitettiin maljakkoon pöydälle. Se oli yksi kevään askelmista. Kesällä piti aina olla tuoreita kukkia pöydällä, luonnonkukkia tai kasvatettuja. Osasi asetella kukat nätisti, pisti yhden kukan kerrallaan maljakkoon, niin tuli hyvä.
Kivet
Äiti keräili kiviä niin kauan kuin muistan. Oltiinpa kylässä jossain kauempana tai vain käymässä metsässä tai rannalla, niin aina tarttui pari sileää ja kaunista kiveä mukaan. Joskus kannettiin isompiakin pihalle, mutta yleensä semmoisia taskuun mahtuvia. Kaikilla ei ole silmää löytää kivikosta tai hiekkatieltä sitä yhtä kaunista kiveä!
Kiviä laitettiin sitten pihalle sopiviin paikkoihin, joissa niitä saattoi ihailla, tai sisällekin. Keittiön ikkunan tuuletusluukussa niitä on vieläkin monta. Joskus niitä maalattiinkin, mutta yleensä kiven oma kuvio ja väri olivat riittävät.
Tuona kuumana kesänä innostuttiin tekemään kivipuutarha talon päätyyn. Ja mukavahan se olikin siihen istahtaa ja kädellä sivellä niitä sileitä kiviä, jotka olivat päivän aikana kuumassa auringon paahteessa lämmenneet.
– Ulla –
